OSA2: U=U stigmaa purkamassa: stigma ihmissuhteissa ja yksilön kokemuksissa

04.12.2019

OSA2: U=U stigmaa purkamassa: stigma ihmissuhteissa ja yksilön kokemuksissa

Tämä artikkeli on toinen osa artikkelikokonaisuutta, jonka ensimmäisessä osassa käsittelimme hiviin liittyvää stigmaa sosiaalisissa rakenteissa. Rakenteellinen stigma on kuitenkin sosiaalisissa suhteissa muovattua ja ylläpidettyä. Tässä artikkelissa pureudumme stigmaan sosiaalisissa suhteissa kohdattuna asiana sekä henkilökohtaisena kokemuksena. Haastattelemme artikkelissa Positiiviset Ry:n työntekijää Tapani Valkosta, joka työskentelee Positiivisissa projektikoordinaattorina ja seksuaalineuvojana.

Stigma ihmissuhteissa

Edeltävässä artikkelissa nostimme esille suomalaisen oikeusjärjestelmän yhtenä esimerkkinä siitä, kuinka sosiaalinen rakenne kuten laki, voi ylläpitää hiviin liitettyä stigmaa. Tapani Valkosen mukaan Suomen lain tarkoituksena on kuitenkin myös suojata hiv-tartunnan saaneita syrjinnän osalta. Ongelmana tässä on se, miten hitaasti asenteet lopulta muuttuvat.

”Jos kysyisin suoraan, syrjitkö hiv-positiivisia, jokainen vastaisi, että en tietenkään. Syrjintää koskeva lainsäädäntö suojaa myös hiv-positiivisia Suomessa, mutta se ei silti suojaa ihmisten asenteilta, jotka perustuvat vanhentuneeseen tietoon”, Valkonen painottaa.

Miehet, joilla on seksiä miesten kanssa, ovat haavoittuvassa asemassa hivin suhteen. Samaan aikaan ennakkoluuloiset asenteet tulevat näkyväksi myös esimerkiksi homoyhteisössä.

”Homomiehenä olen henkilökohtaisesti pohtinut, että onko yhteisö jakaantunut siten, että kun joku saa tiedon hiv-tartunnastaan, niin hänet suljetaan yhteisöstä ulos? Ainakaan hyvin harva positiivinen uskaltaa avoimesti kertoa tartunnastaan. Sisäistetty stigma ehkä estää kertomisen, mutta se on imetty ympäröivästä yhteiskunnasta ja diskriminoivasta lain tulkinnasta. Tämä tuntuu kohtuuttomalta, koska tartunnan saaneet eivät ole tehneet mitään poikkeavaa muusta joukosta.”

Syrjintä on usein epäsuoraa, ja se voi tulla ilmi esimerkiksi profiileissa erilaisissa seuranhakupalvelimissa.

”Käyttäjät edellyttävät etsimänsä ihmisen olevan terve tai kysyvät, että onko kumppani puhdas. Mitä nämä vaateet kertovat ilmoituksen laatijasta?”, Valkonen pohtii.

Stigman kohtaaminen ja käsittely

Tapani Valkonen on paitsi Positiivisten työntekijä, myös itse hiv-tartunnan saanut. Hiviin liitetty stigma on hänelle tuttu asia myös henkilökohtaisesti kohdattuna ja prosessoitavana asiana. Stigman käsittely voi viedä kauan aikaa, ja Valkosen kohdalla tämä tarkoitti reippaasti yli kymmentä vuotta.

”Hiviin liittyvän stigman ja negatiivisten arvotusten vuoksi on oman tartunnan saamisen prosessointi ja sen kanssa avoimesti eläminen vienyt aikansa. Vasta nyt viidentoista vuoden kuluttua tunnen eläväni täysipainoista elämää.”

Terve ja täysipainoinen elämä on mahdollista etenkin silloin, kun hiv-tartunta diagnosoidaan varhain ja hoito aloitetaan.

”Lääkityksellä oleva hiv-positiivinen voi olla hyvinkin terveempi kuin hiv-negatiivinen. Hänen terveytensä on jatkuvassa seurannassa.”

Fyysinen terveys on kuitenkin vain yksi osa terveyttä, sillä kohdatun stigman vaikutukset voivat olla yksilön psyykkisen terveyden kannalta traagiset.

”Hoidon tehosta puhumisen viivytys on maksanut monen ihmisen mielenterveyden, ehkä jopa hengen”, Valkonen pohtii. Valkoselle hiv-tartunnan saaneiden vertaistuki on ollut korvaamatonta, ja se on auttanut oman tilanteen hyväksymisessä.

”Niiden avulla olen kyennyt antamaan itselleni anteeksi sen yksinkertaisesti tapahtuneen tosiasian, että minulla on hiv-tartunta. Ajattelen henkilökohtaisesti, että ennen kuin päästään eteenpäin edellä mainitsemistani kompastuskivistä minun hiv-positiivisena täytyy ymmärtää ja hyväksyä se tosiasia, että meitä syrjineet ihmiset ovat tehneet sen omista peloistaan käsin. Muuten olisin vieläkin vankina sillä Seilin saarella, jolle meidät haluttiin eristää 80-luvun alkupuolella.”

Kuten U=U:n kampanjoissa maailmalla, myös Positiivisten työssä Suomessa, pyritään pohjimmiltaan ajamaan ihmisoikeuksia.

”Ihmisoikeuksien puolesta taisteleminen on jatkuvaa ja odotamme vankkaa taustatukea yhtenäiseltä järjestöjen kentältä ja erityisesti sateenkaariyhteisöltä. Suomessa on onnistuttu rajaamaan hiv-epidemia nimenomaan sen ansiosta, että alusta saakka yhteisöt ja tartunnan saaneet itse on otettu mukaan myös ennaltaehkäisevien toimenpiteiden suunnitteluun.”

Lääkityn hivin tarttumattomuudesta keskusteltaessa on kuitenkin pohdittava sitä, purkaako viesti tehokkaasti stigmaa hivin ympäriltä. Valkonen kysyykin, että

”Kytkeytyykö U=U –kampanjassa ihmisarvo siihen, onko hivin kanssa elävä henkilö potentiaalisesti tartuttava vai ei? Syntyykö hiv-positiivisten keskuuteen ykkös- ja kakkosluokan ihmisiä? Näitä kysymyksiä ei nähdäkseni ole riittävästi pohdittu.”

Onkin tärkeää muistaa, että hivin itsessään ei kuuluisi olla stigmatisoiva asia, oli hiv-tartunnan saanut toimivalla lääkityksellä tai ei.

U=U on kampanja, jonka tarkoituksena on levittää tietoa koskien hiv-lääkityksen tehoa. Lisäksi sen tarkoituksena on purkaa hivin ympärille rakentunutta stigmaa, joka perustuu väärälle tiedolle ja ennakkoluuloisille asenteille. Kun hiv-tartunnan saanut on toimivalla lääkityksellä, ihminen pysyy terveenä ja voi elää täysipainoista elämää. Hiv ei myöskään voi tarttua seksissä ilman kondomia. Hiv-tartunnan saaneet kohtaavat valitettavan paljon ennakkoluuloja ja epäasiallista kohtelua liittyen krooniseen sairauteen, jonka kanssa he elävät. Vaikka hivin hoito on mullistunut, yhteiskunnan, yhteisöjen ja ihmisten asenteet eivät ole muuttuneet samaa tahtia.

 

Haluatko lukea lisää tästä aiheesta?