24.4.2020

Hiv-tartunta ei lisää riskiä vakaviin COVID-19 -oireisiin

Tiedejulkaisu Lancetissa on julkaistu ensimmäinen tapaussarja hiv-tartunnan saaneista COVID-19 -sairauden takia sairaalaan joutuneista potilaista. Sen perusteella näyttäisi, että hiv-tartunnan saanet eivät ole koko väestöön verrattuna suuremmassa riskissä oireiden tai taudin vakavuuden suhteen.  

Koronaviruspandemia vaikuttaa tällä hetkellä monin tavoin ihmisten elämään ympäri maailmaa. koronavirustartunta on todettu n. 2.7 miljoonalla ihmisellä 210 maassa (tilanne 24.4.2020). Koronaviruksen aiheuttama COVID-19 -sairaus on ylähengitystieinfektio, joka on suurella osalla sairastuneista suhteellisen lieväoireinen, eikä vaadi sairaalahoitoa. Osa ihmisistä sairastuu kuitenkin vakavasti ja tarvitsee sairaalahoitoa ja osan oireet ovat niin vakavat, että he tarvitsevat hengityskonehoitoa teho-osastolla. Iäkkäät ihmiset sekä ihmiset, joilla on perussairauksia (esim. diabetes, sydän- ja verisuonitauti, keuhkosairaus tai krooninen munaissairaus) ovat suuremmassa riskissä sairastua vakavasti ja heidän ennusteensa parantua on heikompi. Maailmassa on lähes 38 miljoona hiv-tartunnan saanutta, mutta tietoa hiv-tartunnan ja COVID-10 -sairauden yhteisvaikutuksista on saatu vähän. Hiviin erikoistuneet infektiolääkärit ovat arvelleet, että hiv-tartunnan saaneet, jotka ovat toimivalla lääkityksellä, eivät ole muuhun väestöön verrattuna erityisessä riskissä sairastua vakavasti saadessaan koronavirustartunnan. 

Barcelonalaisessa sairaalassa oli 9.3.2020 hoidettavana 543 potilasta, joilla oli diagnosoitu koronaviruksen aiheuttama COVID-19 -sairaus, potilaista 62 (12%) oli hoidettavana teho-osastolla ja 208 (38%) sairasti kotona sairaalan valvonnassa. Kaikista potilaista viisi (0,92%) oli hiv-tartunnan saaneita, kolme miestä ja kaksi transsukupuolista. Neljä heistä identifioituivat miehiksi, joilla on seksiä miesten kanssa ja kaksi työskenteli seksityöntekijöinä. Kaikki olivat alle 50-vuotiaita. Kahdella näistä potilaista oli hivin lisäksi muita sairauksia (astma ja kilpirauhasen vajaatoiminta). Potilaista neljä oli toimivalla hiv-lääkityksellä ja heidän virustasonsa oli alle mittausrajan ja CD4-solut hyvällä tasolla. Yhden hiv-tartunta ei ollut aiemmin tiedossa ja hänen CD4-solutasonsa oli hyvin alhainen. Kaikillae viidellä oli sairaalaan tullessa yskää ja kuumetta, kahdella oli myös hengenahdistusta. Kahden tila määriteltiin vakavaksi ja he tarvitsivat tehohoitoa (toinen oli hivin suhteen ennen diagnosoimaton henkilö). Yksi tarvitsi hengityskonetta ( ei kuitenkaan hivin suhteen aikaisemmin diagnosoimaton henkilö) ja oli sairaalassa vielä 21 päivän päästä hoitoon saapumisesta. Henkilö, jolla oli ennen diagnosoimaton hiv, sairastui  Pneumocystis jirovecii -infektioon, joka on tyypillinen aids-potilaille, hän ei kuitenkaan saanut muita aidsiin liittyviä opportunistisia infektioita. Kolme lievempää tautitapausta pääsivät sairastamaan kotioloihin, kaksi heistä tarvitsi kuitenkin sairaalaan valvontaa. Kukaan viidestä ei ollut kuollut raportin kirjoittamishetkellä. 

Lääkärit päättivät muuttaa neljän potilaan hiv-lääkitystä, siten että heille vaihdettiin lääkkeet, joiden vaikutusta COVI-19 -taudin hoidossa tutkitaan. Tosin tutkimustulokset ovat näyttäneet, että hiv-lääkkeillä ei olisi merkittävää vaikutusta COVID-19 – taudin hoidossa. 

Seuratun neljän potilaan perusteella vaikuttaisi, että hoidossa oleva hiv-tartunta ei ole riski, jos henkilö sairastuu COVID-19 -sairauteen. Tutkimuksen raportoijat huomauttivat, että kaikki potilaat olivat alle 50-vuotiaita ja että lisää tutkimusta tarvitaan COVID-19 -sairauden vaikutuksesta yli 50-vuotialle hiv-tartunnan saaneille sekä hiv-positiivisille naisille. Lisäksi vaikutuksia tulisi tutkia henkilöiden osalta, joilla on hivin lisäksi muita perussairauksia. 

Lähteet: 

The Lancet

Aids Map

Worldometers