Hiv

Kirjainlyhenne HIV tulee englannin kielen sanoista Human Immunodeficiency Virus, suomeksi ihmisen immuunikatovirus. Hi-virus aiheuttaa hitaasti etenevän infektion, jota kutsutaan hiv-tartunnaksi tai lyhyesti hiviksi.

Hi-virus tunkeutuu tietyntyyppisiin veren valkosoluihin ja tuhoaa niitä. Näin elimistön oma puolustuskyky vähitellen heikkenee, ja henkilö altistuu monille erilaisille sairauksille. Tähän menee ilman lääkitystä yleensä vuosikausia.

Hivin tartuntatavat

Miesten välisessä seksissä hiv-tartunta voi tapahtua siemennesteen, esiliukasteen, veren  tai peräaukosta erittyvän anaaliliman välityksellä. Hi-virus voi tarttua, jos jotakin näistä eritteistä pääsee limakalvoille tai ihossa olevaan haavaan.

Näin voi tapahtua, jos:

  • on suojaamattomassa (kondomia ei käytetä) anaaliyhdynnässä vastaanottavana osapuolena (bottom)
  • on suojaamattomassa anaaliyhdynnässä sisääntyöntävänä osapuolena (top)
  • saa suuseksissä esiliukastetta tai siemennestettä suuhun

Hi-virus voi tarttua myös suojaamattomassa emätinyhdynnässä, yhteisten huumeruiskujen ja -neulojen välityksellä ja äidistä lapseen raskauden tai synnytyksen yhteydessä. Länsimaissa riski saada hiv-tartunta veren- tai elinsiirron yhteydessä on nykyään minimaalisen pieni, sillä kaikki veri, verituotteet ja siirrettävät elimet testataan. Suomessa ei ole saatu veren- tai elinsiirron yhteydessä yhtään hiv-tartuntaa vuoden 1985 jälkeen.

Moniin muihin taudinaiheuttajiin verrattuna hi-virus on vaikeasti tarttuva virus, esimerkiksi hepatiitti B -virus tarttuu jopa sata kertaa helpommin ihmisestä toiseen. Yksittäisessä suojaamattomassa anaaliyhdynnässä hiv-tartunnan saaneen kanssa voi olla täysin mahdollista, ettei tartuntaa tapahdu. Sen varaan ei kuitenkaan kannata laskea, sillä hiv voi tarttua yhdestäkin suojaamattomasta seksikontaktista.

Hi-virus ei tartu syljen, hien, kyyneleiden, virtsan tai ulosteiden välityksellä. Vaikka niistä voikin löytyä pieniä määriä virusta, nuo määrät ovat liian pieniä aiheuttamaan tartuntaa. Esiliukasteessa eli mieheltä kiihotustilassa ennen siemensyöksyä tulevassa eritteessä hi-virusta on vähemmän kuin siemennesteessä, mutta esiliukasteenkin välityksellä voi saada hivin tai muita seksitauteja.

Hi-virus ei tartu tavallisessa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Se ei tartu kättelemällä, halaamalla, hyväilemällä tai suutelemalla. Se ei myöskään tartu yhteisistä ruokailuvälineistä, WC-istuimista tai saunoista. Hyttyset tai muut hyönteiset eivät voi levittää hi-virusta.

Infektion eteneminen

Noin puolelle tartunnan saaneista tulee noin 1-6 viikon kuluessa tartunnasta ensioireita, jotka ovat samanlaisia kuin mitä aiheuttavat monet muut paljon yleisemmät taudinaiheuttajat kuten flunssavirukset. Oireina voi olla kuumetta, kurkkukipua, imusolmukkeiden suurenemista, ihottumaa tai päänsärkyä. Oireet voivat olla myös niin lieviä, ettei niihin kiinnitä erityistä huomiota.

Pelkistä ensioireista ei koskaan voi päätellä sitä, onko mahdollisesti saanut hiv-tartunnan. Sen kertoo ainoastaan hiv-vasta-ainetesti, jonka tulos on täysin luotettava kolmen kuukauden kuluttua viimeisimmästä riskitilanteesta. Yleensä hiv näkyy testissä jo kuukauden kuluttua tartunnasta ja testin luotettavuus on lähellä 100 prosenttia jo kaksi kuukautta riskitilanteesta. Positiivinen testitulos tarkoittaa, että verestä on löytynyt hi-viruksen vasta-aineita eli henkilöllä on siis myös virusta veressään. Hän on hiv-positiivinen. Negatiivinen testitulos tarkoittaa, ettei hi-viruksen vasta-aineita löydy eli henkilöllä ei ole hiv-tartuntaa. Hän on siis hiv-negatiivinen.

Ensitaudin jälkeen infektio pysyy usein täysin oireettomana vuosikausia. Yleensä vasta vuosien kuluttua, hi-viruksen heikennettyä henkilön puolustuskykyä, hänelle alkaa tulla hankalampia yleisoireita kuten pitkiä ja toistuvia kuumeilukausia, merkittävää laihtumista, pitkittynyttä ripulia, voimakasta yöhikoilua tai muita infektioita kuten vyöruusua.

Hivin hoitoon on nykyisin käytettävissä tehokkaita lääkkeitä, joilla virusmäärä saadaan laskemaan hyvin alhaiseksi ja ihminen pysyy terveenä. Nykyisin käytössä olevien lääkeyhdistelmien ansiosta hiv-positiivisen eliniän ennuste on usein sama kuin mitä se olisi ilman hiv-infektiota. Hiv-lääkitys vaikuttaa myös hivin tarttuvuuteen. Tutkimusten mukaan toimiva hiv-lääkitys käytännössä poistaa hivin tarttuvuuden suojaamattomassakin seksissä. Toimiva hiv-lääkitys ei kuitenkaan poista muiden seksitautien riskiä suojaamattomassa seksissä.

Hiv-tartuntaan liittyy monia psyykkisiä ja sosiaalisia vaikutuksia. Monet tartunnan saaneet esimerkiksi miettivät huolellisesti, kenelle, miten ja koska omasta tartunnastaan kertovat. Sosiaalisen leimautumisen pelko on monilla voimakas. Hiv-tartunnan kanssa elämiseen saa neuvoja ja tukea muun muassa hoitavalta taholta, Hiv-tukikeskuksesta ja Positiiviset ry:stä.

Jos hiv-tartunta todetaan pian sen saamisen jälkeen ja henkilö on asianmukaisen seurannan ja hoidon piirissä jo varhaisesta vaiheesta lähtien, hänen hoitoennusteensa on parempi. Tämä kannattaa ottaa huomioon, kun miettii hiv-testiin menoa.

Hiv-infektion etenemisnopeutta ja sen aiheuttamia oireita on mahdotonta ennustaa, sillä ne riippuvat niin monista tekijöistä. Yksi keskeisimmistä tekijöistä on se, onko henkilö seurannan ja lääkehoidon piirissä. Muita infektion etenemiseen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa virustyyppi, henkilön oman puolustusjärjestelmän toiminta ja mahdolliset muut sairaudet.

Aids

Hiv-infektion viimeistä vaihetta kutsutaan aidsiksi. Hiv ja aids eivät siis ole sama asia ja nykyisin vain hyvin harvat sairastuvat aidsiin. Aidsiin sairastuminen johtuu yleensä siitä, että hiv-testiin on hakeuduttu vasta kun hiv-infektio on edennyt pitkälle. Aids-diagnoosi tehdään, kun elimistön puolustuskyvyn selvästi heikennyttyä henkilölle tulee jokin hiviin liitetyistä oheistaudeista.

Nykyisten lääkehoitojen avulla myös aids-vaiheessa olevien virusmääriä saadaan usein selvästi alenemaan ja heidän oheistautejaan pystytään hoitamaan tehokkaasti. Henkilö voi myös parantua täysin aidsista toimivan hiv-lääkityksen ansioista.